Ylläpitäjä on muokannut tätä viestiä.
Aimo Kinnusen runo ollut Heinävesi - lehdessä!
Huuliharppu se soitin soma,
on jokaisella soittajalla ikioma.
Sitä voisi verrata sotilaan virsikirjaan
mahtuu mukavasti povitaskuun.
Kitara ja huuliharppu ne yhteen soppii,
eikä niitä tarvii viedä edes koppiin.
Huuliharpun soiton myötä
suomenmestaruuskin tuli,
melkein siinä pelimannin sydän suli.
Huuliharpun soiton myötä olen
saanut mestarin työtä läheltä ja
kaukaa, Lievestuore sekä Laukaa.
Virosta ja Saksanmaalta
soittoni jo kuuluu.
Huuliharppua kun soitan,
huonotkin päiväni mä voitan.
Talkootanssit heinäladossa näin vietettiin,
huuliharppu pääosaa esitti.
Ennen vanhaan isäntä, kun
peltoansa äesti, iltasella huuliharppu
nurkkatanssit säesti.
Kauan eläköön tuo soitin oiva,
peli hennosti soiva.
Amin toiveesta, Sirpa Pakarisen välityksellä runon jakoi Jorma blogiin