Blogi

« aihelistaan

PELIMANNITYYLISEN HUULIHARPUN SOITTOTAIDON KEHITTÄMINEN VERTAISRYHMÄN TUKEA APUNA KÄYTTÄEN


  • nimimerkki

    Juhani Niskanen

    21.3.2021 klo 20:43
    Me huuliharpistit kannamme huolta huuliharpun soiton jatkuvuudesta. Suomen Huuliharpistit ry:n toiminta-ajatus on: ”edistää suomalaista huuliharpputaitoa, kohentaa maan huuliharppukulttuuria ja edistää taitavia huuliharpisteja”. Kehottavia ja velvottavia sanoja! Korona-ajan hiljaisuudessa olen hyvässä tarkoituksessa pohtinut asiantilaa ja tein oheisen kirjoituksen.

    PELIMANNITYYLISEN HUULIHARPUN SOITTOTAIDON KEHITTÄMINEN
    VERTAISRYHMÄN TUKEA APUNA KÄYTTÄEN

    Pelimannityylisen huuliharpun soiton opettaminen on tunnetusti vaikeaa. Opettelun alkuvaiheessa jokainen omaksuu kuulemansa soiton omintakeisesti, opetellessaan jäljittelemään kuulemaansa soittoa. Melodia ja kielikomppi alkavat soida jokaisella aivan omalla tavallaan ja tyylillään. Mitään yhtenäistä metodia ei ole olemassa verrattuna esimerkiksi viulun alkeita opiskellessa, jossa soittoasento ja äänen tuotto vakiinnutetaan samaksi optimaaliseksi jo alkuvaiheessa. Mutta suuhun emme näe!

    Yksiääninen huuliharpun soitto on jossain mielessä ”yksinkertaisempaa”. Jotenkin verrattavissa vaikkapa juuri viulun soittoon. Äänen tuotto tasaisena puhalluksena tai vibraton käyttö kurkulla tai kämmenellä tuotettuna vaativat samaa jousikäden ja sormien saumatonta herkkää yhteistyötä kuin hengitys, puhaltaminen ja sisään hengitys yhtä aukkoa käyttäen ja yhtä nuottia kerrallaan soitettaessa.

    Pelimannityylissä yhden äänen, melodian soiton lisäksi tarvitaan kielikomppi tahdittamaan soittoa. Siinä onkin se iso ero eri soittajien välillä. Soittajat tunnistetaan helposti tyylistään. Ei ole kahta samanlaista. Tietenkin viulisteissakin on eroja, mutta amatöörin korva ei erota soittajia, jos esimerkiksi sinfoniaorkesterin soittajat soittaisivat saman stemman yksi toisensa jälkeen. Soitto kuulostaa aika täsmälleen samalta.

    Kielikompissa on selviä tunnistettavia eroja. Kielikomppi tuotetaan katkomalla ääni kieltä nostamalla ja laskemalla aukoille melodian alapuolisessa (joskus myös yläpuolisessa) osassa. Rytmi saadaan kieltä ”lätkyttämällä”, napauttamalla tai ”hakkaamalla” tai vain irrottamalla harpusta ja tuomalla takaisin peittämään aukot. Miten terävästi ja rytmikkäästi kaikki tapahtuu kuuluu sitten tuotetussa musiikissa hyvin erotettavissa olevana ja yksilöllisenä sävynä. Oikein perinteistä kansanmusiikin soittotapaa kuvataan jopa väheksyen ”vatkuli vatkuliksi”.

    Kielikomppiin vaikuttaa erittäin paljon myös se miten kieli asettuu harpun aukkorivistölle. Erittäin pehmeä komppi tuotetaankin asettamalla harppu osittain kielen tai kielen kärjen alle ja komppaamalla siinä asennossa, ainakin jossain kohtaa kappaletta. Kun kuulin tangoa soitettavan erittäin pehmeällä kompilla kysyin, miten noin: sain soittajalta edellä olevan vastauksen. Yleensähän kielen kärki ”hakkaa” aukkoja. Muita tyylejä voi olla harpun asettaminen osittain kielen kärjen päälle tai kielikomppaus liikuttamalla kieltä sivuttain. Variaatioita on niin monta kuin on miestäkin, tai naista. Kaiken lisäksi on suuontelon tilavuuden muuttamisella, riippuen kielen asennosta, tai suun supistamisella kireäksi yhteen aukkoon puhallettaessa, suuri vaikutus äänen laatuun ja sävyyn.

    Sitten on pelimannisoitossa vielä yksi vaikeus joka kruunaa soiton tai sitten ei. Miten yhdistää melodia ja komppi. Niin että soitto kuulostaa kuin kaksi instrumenttia soisi yhta aikaa. Melodia omanaan ja erikseen taustalla komppi. Se on kirjoitettuna ohjeena helposti sanottu ja kuvassa näytetty, mutta vaatii paljon harjoitusta, ellei sitten ole luonnon lahjakkuus, mitä monet mestarisoittajat sitten ovatkin! Soitto käy asiaa enemmin miettimättä. Se vain on helppoa kun osaa!

    Kotisoittajat, suurin osa huuliharpun ”purijoista” soittaa sävelmiä melodia edellä, ilman kielikomppia, osa pelimannityyliin kompin kanssa ja esiintyvät soolosoittajina tapahtumissa ja kilpailuissa. Vain hyvin pieni osa, marginaalin marginaali, soittaa myös stemmasoittajina yhtyeissä. Ja hyvä edes niin! Onneksi yhtyesoittokin on vielä pysynyt elossa. Mutta huuliharpun soiton säilymisen kannalta olisi erityisesti vanha suomalainen perinne, kielikomppi soitto pidettävä elinvoimaisena. Sitä olisi alettava opettaa ennen kuin se kuolee kokonaan.

    Pelimannityylisen soittotaidon kehittämiseksi olen alkanut kehitellä jo soiton alkeet omaaville tai taidoiltaan vähän pidemmälle edenneiden huuliharpistien avuksi opiskelumetodin, joka perustuu ryhmädynamiikkaan. Ryhmä voi olla pienikin, jopa vain kaksi soittajaa, jossa toinen ”osaa” soittaa ja toinen on ”oppilas”. Ryhmän on kuitenkin lähtökohtaisesti oltava suvaitsevainen, erilaisuuden hyväksyvä, jopa erilaisuutta korostava ajattelutavaltaan, luottamukseen perustuva ja koostuen mielellään toisensa hyvin tuntevista soittajista. Tarkoituksena kehittää toinen toistaan yhdessä, ei vain arvostella heikkouksia.

    Soittotaidon kehittämisen lisäksi on tarkoituksena saada myös esiintymistottumusta yleisön edessä tapahtuvaan soittamiseen. Periaatteena on kehittää jokaisen omaa henkilökohtaista soittotyyliä paremmaksi, ei muuttaa sitä, alkamalla matkia ja koettaa muuttua jonkun toisen, ”paremman” soittajan tyyliseksi. Tässä menetelmässä esiinnytään LAVASOITTAJANA ryhmän edessä soittamalla omavalintainen, harjoiteltu kappale, jonka ryhmä arvioi.

    Ryhmä antaa kuunneltuaan kappaleen palautetta, rakentavaa, mutta rehellistä kritiikkiä, suoraa palautetta: miltä soitto kuulostaa, onko kaunista, mitä parannettava, mikä hyvää, soiton liika nopeus/hitaus kyseisessä kappaleessa, kertausten määrä, tulkinta, äänen tuotto, melodia/komppi balanssi, valitun instrumentin äänen sävy ja sävellaji hyvä/sopimaton kappaleeseen (Hohner, Comet, Suzuki, Lee Oscar, Saydel, Hering...), esiintyminen ja sen hyvät/kehitettävät puolet jne. Tällaiset soolo soittoharjoitukset olisivat oleellinen, aina toistuva osa yhteisharjoituksia.

    Soittajan on oltava valmis kuulemaan ja hyväksymään vertaisryhmän rakentava ja kannustava arvio, otettava neuvoista opikseen ja koetettava kehittää puutteitaan, jotta soitto voisi jalostua kuunneltavampaan muotoon. Oman soiton itsearviointi kun on liian subjektiivista, sokea omille piintyneille tavoille soittaa. Tärkeintä on alkaa kuitenkin hyväksyä monimuotoista soittoa. Jokainen vuorollaan on esiintyjä ja arvioija. Jokaista kehitetään omat persoonalliset ominaisuudet ja lähtökohdat huomioiden. Jokaisen omien vahvuuksien kautta. Ja lupa tehdä virheitä ”koesoitoissa” on sallittua, sillä niistä vasta parhaiten oppiikin.


    Jos ollaan huolestuneita huuliharpun soiton jatkuvuudesta, on tuettava ja edistettävä yksin soittoa ja pelimannisoittoa. Orkesteri soittoon ei Suomessa ole riittävästi resursseja, harvoja paikkakuntia lukuunottamatta, juuri missään. Ei opettajia, ei riittävää halukkuutta soittaa yksiäänisesti, mitkä olisivat edellytykset stemmasoitolle. Vajavaisempikin ”kotisoittelu” olisi jatkamassa huuliharpun soiton perinnettä. Siksi olisi sen eteen tehtävä vaikka pienelläkin panostuksella jotain.

    Yksin soittelu ja pelimannisoitto on nostettava arvostetumpaan asemaan. Tietenkin on ymmärrettävä että kromaattisella huuliharpulla soitetaan monien mielestä ”parempaa”, vaikeampaa, korkeatasoisempaa osaamista vaativaa musiikkia, mutta ”massojen” soittimeksi siitä ei ole. Jos halutaan huuliharppu perinteelle jatkuvuutta on diatoninen huuliharppu, ja pelimannityylinen soitto otettava vakavammin huomion ja kehityksen kohteeksi. Jos se ei jatku, ei meillä ole kohta jäljellä mitään.


    19.3.2021 Juhani Niskanen Mäntyharjun Huuliharpistit

  • nimimerkki

    Valto .tammilehto@gmail.com

    22.3.2021 klo 17:15
    hyvä Juhani kirjoitat oikein hyvin aiheesta ,, Minäkin aikoinaan siinä rippikouluiässä ostin fazerin kaksipuolisen sinilintu merkkisen huuliharpun ,,, opettelin ukkonnoasta alkaen cduurista kääntäen a molliin, ja sitten harppu hajosi , seuraavaksi ostin vuokra isännältäni armeijan käytyäni 4oktaavisen Hohnerin kromaattiosen jasillä tiellä olen vieläkin soolona kielibassona kolmisointunakin olen yrittänyt kesäpäivä kangasalla soittaa yrittänyttä ei laiteta kyll se onnistuu jotenkuten
    terveisin hattulasta kaikille suupelin soittajille Suupeli Aapelilta

  • nimimerkki

    AIVARI

    22.3.2021 klo 20:55
    Hyvää pohdintaa Niskasen Juhanilta . Suupeliks ennenvanhaan huuliharppua meilläpäinkin sanottiin !

  • nimimerkki

    Juhani Niskanen

    25.3.2021 klo 12:43
    Olen harrastelija-soittajana oikonut mutkia suoraksi kielikomppia selostaessani. Lukekaapa netistä Jimmy Träskelinin PELTI POLSKIA LAULAA Huuliharppupedagogiikkaa sanoina ja kuvina. 24 sivua havainnollista opetusta huuliharpusta kiinnostuneille, mukana oma lukunsa kielikomppauksesta. Terveisin Juhani

  • nimimerkki

    Juhani Niskanen

    25.3.2021 klo 12:44
    Olen harrastelija-soittajana oikonut mutkia suoraksi kielikomppia selostaessani. Lukekaapa netistä Jimmy Träskelinin PELTI POLSKIA LAULAA Huuliharppupedagogiikkaa sanoina ja kuvina. 24 sivua havainnollista opetusta huuliharpusta kiinnostuneille, mukana oma lukunsa kielikomppauksesta. Terveisin Juhani
« aihelistaan

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »

Roskapostin esto ei onnistunut. Ole hyvä ja yritä uudelleen.
PELIMANNITYYLISEN HUULIHARPUN SOITTOTAIDON KEHITTÄMINEN VERTAISRYHMÄN TUKEA APUNA KÄYTTÄEN