Blogi

« aihelistaan

” Kerran vielä pojat ”


  • nimimerkki

    Lkka Matikka

    21.1.2020 klo 15:43
    Esitin viime blogikirjoituksessani muutamia aiheita keskustelun pohjaksi. Ymmärrän hyvin, että mäntyharjulaiset soittajat eivät ole ottaneet kantaa keskusteluun, sillä me voimme täällä viikottain käsitellä ko. asioita harjoitusten ja keikkamatkojen yhteydessä. Mutta onko todella niin, että esittämäni asiat eivät kertakaikkiaan enää jaksa kiinnostaa ja joudumme nostamaan kätemme ylös antautumisen merkiksi. Ts. Suomen huuliharpistien olemassa olo hiipuu, vain toistakymmentä vuotta toimittuaan historiaan. Juhanin mainitsema Länsi-Savon otsikkko tekemästään jutusta Mäntyharjun huuliharpisteista käy toteen. Tuo lehden otsikko kuului siis ”Viimeiset mohikaanit”.
    En haluaisi vielä antaa periksi ja hyväksyä tuon mainion, monikäyttöisen, ilmaisuvoimaltaan ehkä rikkaimman soittimen puolesta puhujan, Suomen Huuliharpistien, siirrtymistä historiaan.

    Ajattelen niitä vuosia, jonka aikana olemme yhdessä kokoontuneet vuosittaisiin munnarifestivaaleihin, erilaisiin koulutus ja virkistystapahtumiin yms. Hannuhan sieltä löytyi yleensä tapahtumien järjestäjänä ja moottorina useimmiten.

    Viime vuosina, porukkamme ikääntyessä, tapahtumat ja tapaamiset ovat vähentyneet. Osa toimivista ryhmistä ja kokoonpanoista on joko loppunut tai niistä vaan ei kuulu mitään. Konreettisena esimerkkinä Jorman viimekesäiset Pärnun havainnot.

    Potkinto tutkainta vastaan, hakkaanko päätäni seinään yrittämällä vielä tekohengityttää Suomen Huuliharpistien jäsenkuntaa näillä blogiin syöttämilläni ajatuksilla. Pitäisikö ymmärtää, että antaa olla ja käyttää aika johonkin hyödyllisempään. Ehkä se on niin, mutta yritän vielä kerran.

    Ajatuksia menneestä ja erityisesti tulevasta:

    Lievää, osin hiljaista kritiikkiä vuosien varrelta ovat saaneet jokavuotiset munnaritreffit kilpailuineen. Onko kilpailu oikea muoto edistää harpisten sementoimaa ajatusta toiminnassaan. Mielestäni ei. Monestakin syystä, joita en tässä yhteydessä lähde erittelemään. Onko tarpeellista lähteä kategorisoimaan toisiamme pisteytyksen mukaan paremmuusjärjestykseen. Tietty, hiveleehän se itsetuntoamme, mikäli onnistuu sijoittumaan bodiumille.
    Kaikki kunnia niille soittajille jotka ovat tehneet töitä. Kymmeniä ja satoja toistoja omiin läpivienteihin. Mutta edistääkö tämä käyttämämme systeemi soittotaitoamme ja motivoiko pelkkä sijoittuminen palkintosijoille vuodesta toiseen.
    Ajatus kilpailujen järjestämisestä munnaritreffien yhteyteen oli ajatuksena itseltäni. Käännänkö nyt takkiani kritisoisoidessa kilpailumuotoista festaria. Kyllä vain. Miksi?
    Kun olen vuosien kuluessa pannut merkille tämän vallitsevan systeemin johtavan varsin yksipuolisiin ratkaisuihin kilpailuissa, onkin tämä järjestelmä kääntynyt itseään vastaan. Kilpailu luo asetelman, jossa kilpailemme toisiamme vastaan. Niinhän pitääkin kilpailuissa luonnollisesti olevan. Mutta kun vertaa esim.. muiden instrumenttien kilpailuja, ovat ne tietysti tasoltaan aivan eri luokkaa ( Maj Lind pianokilpailu, Kuopion viulukilpailu, Lappeenrannan laulukilpailu, Salon sellokilpailu yms, yms ) Näissä kilpailuissa on osallistujina lähes valmiita ammattimuuskoita jotka ovat saaneet lähes samanmuotoisen ja tasoisen koulutuksen. Emme siis voi verrata sama päivänäkään omia kilpailuitamme edellä mainittuihin. Huuliharpistien seurakunta koostuu varsin eritasoisista harrastajapelimanneista. Musiikin harrastajista siis. Heidän asettamisensa samoihin lähtökuoppiin kilpaluasetelmana ei ole relevanttia.

    Olisi aika ja hyvä syy muuttaa systeemiä ja poistaa koko kilpailu sana. Ottaa tilalle vaikka katselmus tai joku muu. Ehdottakaa !
    Oma ajatukseni olisi irrottautua pisteytyksistä kokonaan. Sen sijaan muodostaa erilaisia luokituksia, johon jokainen soittaja voisi oman kehityskaarensa mukaan hakea ilman mitään pisteytettyä paremmuusjärjestelyä.
    Luokituksessa voisi olla vaikka seuraavat tasot: Mestaruus, valio, taito, harrasteluokka. Tämä nyt esimerkkinä vain. Näin kukaan soittaja ei kilpailisi toista vastaan, vaan kehittäen itseään voisi nostaa tasoaan ja luokitustaan
    tällaisissa ” katsastuksissa”. Luokituksiin kuuluisi yksi pakollinen kappale + toinen vapaavalintainen. Tuo pakollinen nousisi vaikeusasteeltaan luokituksen mukaan. Tällä systeemillä itse kukin voisi kokeilla kehittää itseään ja näin toteutuisi se alkuperäinen kirjoihin ikuistettu ajatus huuliharppukulttuurin ja itsensä kehittäminen. Kukaan ei siis kilpailisi ketään vastaan. Ja TÄRKEINTÄ: Jokainen saisi vähintään suullisen palautteen esityksistään. Tämä seikka on ehdottoman tärkeä ja se on meiltä päässyt unohtumaan. Kuinka kukaan soittaja voi kehittyä ja edistyä harrastuksessaan jos hän ei saa asiantuntijoiltaan palautetta omasta esityksestään. Palautteen saaminen on välttämätöntä. Soittaja on saatava ymmärtämään missä mätti tai mistä ansiot soitossaan.
    Tuomaristo, tai suosittaisin sanaa arvioijat tulisivat ehdottomasti olevan ammattimuusikoita tai ansioituneita ja ”kyntensä näyttäneitä” pelimanneja, kuten meillä on käytetty Heikkiä sekä Erkkiä. Koska arvijoijat joutuvat antamaan julkisen palautteen ja perustelemaan sen, joutuisivat myös he arvioimaan tarkemmin lausuntojaan. Mieluimmin arvio tulisi antaa soittajalle kirjallisena. Uskoisin, että nimenomaan palautteen saaminen olisi poistanut monelta soittajalta esim. rytmisiä jakovirheitä, joita vuosittain kuulee jatkuvasti.

    Mahdollinen muutos olisi sen verran iso, että se vaatii aikaa ja keskustelua, mielipiteitä jopa jonkinlaista työryhmää. Asiassa olisi vielä paljon osa-alueita ja yksityiskohtia jotka haluaisin tuoda esille. Mutta.
    Kannattaako tuhlata voimavaroja ja aikaa tähän. Aika ja aktiivisuutemme sen näyttää. Vai voidaanko Suomen Huuliharpistit ry. siirtää historiikkinsa myötä museoon.

    Ilkka Matikka

  • Kyösti Kuusela

    23.1.2020 klo 14:51
    Ensiksi paljon kiitoksia Ilkalle todella asiallisesta kirjoituksesta. Yhdyn täysin noihin ajatuksiin ja toivotaan keskustelun jatkuvan täällä ja kokouksissa. Palaan tähän vielä itsekin, mutta annan ensin ajatuksen hautua.

    Mutta ennenkuin kukaan ehtii vastata... Älkää nyt taas aloittako uutta keskustelua/otsikkoa tästä asiasta vaan vastataan tähän saamaan, jolloin asiayhteys säilyy. Siis ei paineta kohtaa "tai aloita uusi keskustelu..." Ellette kirjoita jostain ihan muusta asiasta.
    Toivoo sihteeri

  • nimimerkki

    AIVARI

    24.1.2020 klo 18:03
    Nii tervyysiä täältä Etelä-Pohojanmaalta .Kyllä minusta olisi asiaa jos jonkinmoist kilpailua järjestetää ,ni se palautteen saaminen esityksestä olis kannatettava asia . Olen itse osallistunu muutmia kertoja Etelä-pojanmaa speleissä ja pari kertaa Munnarissa joskus jopa pääsyt niinsanotusti jatkoon ,mutta koskaan en ole saanut palautetta missä olin hyvä ja missäkohtaa meni huonommin . Munnareissa Hartolassa pyysin et eikö tuomarit voisi sanoa kunkin esityjänkodalle et kuinka monta pistettä sai , mutta pyyntööni ei tullut vastausta . No tällaista tuli mieleeni jos enskesänä munnarit järjestetään jossain ni sillä tavataan jos pääsen paikalle.

  • nimimerkki

    AIVARI

    26.1.2020 klo 20:38
    Anteeks vaan jo etukäteen ,minä vielä jatkaisin tuohon edelliseen ylläpito poistakoon jos on asiatonta. Eihän tokikaan välttämättä mitään kilpailua tarvitse olla ,mutta jos olis jokin muu millä saatas väki innostumaan yleensä esintymään . Hiljaista oli viimeksi yksinäisten lukuunottamatta yhtyeitä soitto esim. silloin lauantai iltana ku Hartolassa viimeksi oltiin . Viimekesänä Varkaudessa kyllä porukalla soiteltiin pari tuntia mutta yleisöä meillä ei kyllä liiemmälti ollu ku kymmenkuta . Kumpa olis se konsti miten sais varsinkin nuoria mukaan tosin tämä porukka alkaa keskiiältään olla jo seitenkymppistä ? Ottakaa kantaa !!!!

  • nimimerkki

    sihteeri

    28.1.2020 klo 07:40
    Ylläpitäjä on muokannut tätä viestiä.
    "Viimeisten mohikaanien" Suomen huuliharpistit ry:n toiminta jatkuu huhuista huolimatta. Tamän vuoden2020 festivaali toteutuu Outokummussa Aimo Kinnusen junailemana. Aimo tarvitsee kuitekin apua festaripäiville, olkaa aktiivisia ja Aimoon yhteydessä. Ajankohta on joskus Kaustisen viikon jäkeen loppukesällä.

    Mäntyharjun huuliharpistit on luvannut järjestää vuoden 2021 festivaalit Mäntyharjulla, jolloin toiminta palaa jälleen juurilleen ja aloittaa uuden 15 vuoden jakson.

    Pentti Varkilan muistokonsertti on 25.4.2020, siis kohta, Lievestuoreella. Tietoa tuolla pääsivulla.
    Huom! Munnaritreffit sana on poistettu käytöstä hallituksen kokouksen päätöksellä 24.2.2018. Tapahtumasta käytetään vastedes nimeä huuliharppufestivaali.

    Mikään yhdistys ei toimi ilman aktiivista hallitusta ja muita toimijoita.
    sihteeri

  • nimimerkki

    Juha Mykkänen

    28.1.2020 klo 17:07
    tervehdys kaikille harpisteille! En katso itseäni kovinkaan taitavaksi soittajaksi, mutta olen mukana porukassa
    ja se on oikein mukava harrastus. Olen Ilkan kanssa aikalailla samaa mieltä monistakin asioista, mutta
    mielestäni kaikenlainen kilpailu ja soittotaidon paremmuusjärjestykseen laittaminen on turhaa. Mielestäni tällä
    hetkellä olisi hyvä, että kokeneemmat ja taitavammat soittaja opastaisivat toisia näissä munnaritapaamisissa.
    Tärkeimpänä asiana harpisteilla (ajatellen keski-ikäämme) olisi kuitenkin miettiä miten saada houkutelluksi
    uusia ja nuorempia soittajia tähän porukkaan mukaan!!! T: Tavataan tapahtumissa. T: PJ.

  • nimimerkki

    Sihteeri

    1.2.2020 klo 04:52
    Tässä muutamia sekalaisia yöllisiä ajatuksia;
    Kilpailuista ollaan selvästi kahta mieltä. Aika monet kysyvät onko tänä vuonna kilpailut. Jotkut haluavat kilpailla ja jotkut haluavat olla kuulemassa Onhan kilpailukin jonkinlaista viihdettä kuulijoille. Yhdestä asiasta ollaan kuitenkin samaa mieltä, kukaan ei halua olla järjestämässä kilpailuja. Joten kilpailuja ei ole tiedossa toistaiseksi.

    Mutta jos kilpailut vielä joskus olisi, pitääkö voittajan aina olla Suomen mestari. Eräs tuttavani, ammatti muusikko, oli kuunnellut jossain huuliharpistia, jonka nimeä hän ei muistanut. Hän sanoi kuitenkin muutaman arvosanan soitosta ja vähän suupieli virneessä, että soittaja sanoi olevansa Suomen mestari. No "kauneus" on kuulijan korvassa.
    Säännöissä sanotaan nyt, että ” Tuomaristo voi harkintansa mukaan jättää painavin perustein ensimmäisen palkinnon jakamatta”. Ja siten myös SM-tittelin. Näin voisi tehdä esim. kuin sarjassa on vain yksi tai kaksi osallistujaa tai soiton taso ei ole riittävä.

    Kilpailujen sääntöjen muuttamisesta on keskusteltu pitkään. Pitääkö olla karsinnat tai pakollinen kappale jne. Esim. Maij Lind- tai Kultainen harmonikka-kilpailuun ei pääse ilman karsintaa tms. demo-nauhaa.

    Ilkan ehdottama palautteen antaminen kannatettava ja jopa tarpeellinen, mutta jos soittajia on paljon, kuka/ketkä ryhtyy tai ehtii antamaan kaikille palautetta. Ja miten käytännössä tapahtuu, jos ei kilpailussa, onko esitys ja palaute julkista.
    Huuliharpun soittoa ei tietääkseni opeteta missään musiikkioppilaitoksessa muuten kuin satunnaisilla kursseilla. Ja niissäkin useimmiten yritetään opetella väkisin joku kappale. Suurimmaksi osaksi olemme itseoppineita amatöörejä ja palautetta haemme mm. epämusikaaliselta naapurilta, kaverilta (joka valehtelee). Yleensä palaute on, "kyllä hienosti vedät".
    Sain itse kerran palautetta säestävältäni ammatti pianistilta. "anteeksi en muistanut, että eihän huuluharpistit soita tahtiin" Mieluummin olisin kuullut esim. "menin sekaisin kun soitit tahdin väärin" Tästä maineesta meidän tulisi päästä eroon ja se on myös Suomen Huulharpistien tavoite.

    SM-titteleitä jaetaan myös Eteläpohjalaiset Spelit-tapahtuman yhteydessä pidettävässä kilpailussa. Spelit järjestää kilpailut kansanmusiikin soitossa ja Suomen huuliharpistit järjestää yleisen sm-kilpailun musiikkilajista riippumatta. Suomen huuliharpistit ja Spelit ovat sopineet tästä jaosta 13.11.2006 päivätyssä muistiossa.
    soitellaan...


  • nimimerkki

    Martti

    17.2.2020 klo 13:47
    Kiitos Ilkka hyvästä kirjoituksestasi.
    Olen jo kauan ollut samaa mieltä kanssasi, että kilpailu ei ole harpistien tapaamisissa välttämätöntä. Hyvä tunnelma ja sosiaalinen kontakti saman harrastuksen parissa viihtyvien kanssa olisi mielestäni tärkein osa harpistien kokoontumisissa. Tuleva Varkilan Pentin muistokonsertti voisi olla oiva paikka elvyttää hyvien fiilisten merkeissä tapaamista. Mielestäni ei ole mitään syytä synkistellä harpistien tulevaisuutta, vaan uskoa lujasti siihen, että kyllä tämä laji musiikkia tulee aina säilymään jatkossakin. Harvenevat rivit ja ikääntyminen on tosiasia, josta ei päästä mihinkään. Nuorempien soittajien saamista mukaan pitäisi kyllä pohtia vakavasti. Opettajistakin saattaa olla pulaa. Jos vaikka saataisiinkin joku musiikkiopisto innostumaan huuliharpun soitosta se vaatisi kyllä opettajalta sitoutumista harrastuksen juurruttamiseen nuorille muusikoille. Lahjakkaita soittajia maasta kyllä löytyy, mutta millä tavoin juuri huuliharpusta saataisiin kiinnostava instrumentti tämän ajan räppäreille onkin iso kysymys, johon ainakaan minulla ei ole vastausta.
    Omaa osaamistani olen yrittänyt pitää yllä olemalla mukana isommassa kansanpelimanniporukassa. Vaikka olenkin ainoa, joka soittaa huuliharppua on minulla siellä vierellä iso joukko taitavia muusikoita, jotka auttavat tahdissa pysymisessä.
    Hyvää talven jatkoa täältä Vantaa mustilta mailta.
« aihelistaan

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »

Roskapostin esto ei onnistunut. Ole hyvä ja yritä uudelleen.
” Kerran vielä pojat ”